Lämmin olutkylpy ja kylmä kylpyolut samasta pullosta

Suomalainen versio: kylmä talvi-ilta, sauna ja sen päälle kylmä olut. Saksalainen versio: kylmä talvi-ilta, lämmin olutkylpy ja kylmä kylpyolut. Mitä? Kyllä, saksalaisten olutrakkaus on kasvanut jo sellaisiin mittoihin, että he jopa kylpevät siinä.

Tämän jokaisen oluenystävän talvi-iltojen unelman, tuoksuvan ja ihoa hellivän olutkylvyn, jossa istuessaan voi siemailla vaikkapa, no, olutta, on tehnyt mahdolliseksi perinteitä kunnioittava luostaripanimo Neuzellen pikkukaupungissa, sata kilometriä Berliinistä kaakkoon. Idea kylpyoluen valmistukseen syntyi puoliksi vahingossa: panimon kamppaillessa olemassaolostaan saksojen yhdistymisen jälkeen panimon johtaja antoi tv-haastattelun, jossa hän istui oluella täytetyssä kylpyammeessa. Haastattelun jälkeen hän huomasi, että olutkylpy ei itse asiassa tuntunutkaan hullummalta. Näin sai aikansa ikiaikaisten reseptien pohjalta vuosien tuotekehittely, jonka tuloksena syntyi tumma Badebier, kylpyolut, jota suositellaan myös juotavaksi.

Kapakasta kylpyolutta oli luultavasti turha lähteä etsimään ja retki supermarketin hyllyjen väliin osoittautui sekin tuloksettomaksi. Huolimatta siitä, että kyseessä on kaikkien Saksan lakien mukaan tehty ehta alkoholia sisältävä olut, kylpyolutta myydään yleensä vain apteekeissa, tai sitten sitä voi tilata panimolta. Tilasin siis kolmen litran pullon, 22 euroa 50 senttiä, ja parin päivän kuluttua ovikelloa soitti virnistelevä postipoika. Paketista kuoriutui isoimman Suomessa myytävän shampanjapullon kokoinen pullo, jonka etiketissä luki: alkuperäinen kylpyolut – myös sisäiseen käyttöön. Pullon toisella puolella kerrotaan oluessa kylpemisen historiasta – varsinkin keskiajalla olutkylvyt olivat hunaja- ja yrttikylpyjen ohella varsin suosittuja. Neuzellen kylpyoluen olennaisilla ainesosilla hiilihapolla, hiivalla ja humalalla onkin todettu olevan positiivisia vaikutuksia myös ulkoisesti: hiilihappo alentaa verenpainetta, hiiva parantaa ihosairaudet ja humala rauhoittaa ihoa.

Pieni väristys kulkee silti selkärankaani pitkin, kun sulkeuduin pullon kanssa kylpyhuoneeseen ja tajuan, että olen aikeissa upottaa itseni olueen. Tunnetusti esimerkiksi vaatteille kaatuneen kaljan hajuhan ei ole kovin miellyttävä – tuoksahtaisinko siis kylvyn jälkeen siltä kuin olisin viettänyt oluthuuruisessa kapakassa viimeiset kaksi viikkoa?? Tosin tietojeni mukaan tärkeä osa tuotekehittelyä on ollut juuri se, miten saada aikaan luonnollinen olutkylpy ilman oluen luonnollista, joskin joissakin tilanteissa luotaantyöntävää ominaistuoksua…

Pullon mukana tulleessa kirjeessä kerrotaan, ettei oluen määrä kylpyvedessä ole niin nöpönnuukaa, mutta yleisesti suositellaan noin kahta tai kolmea litraa per amme. Päädyn kaatamaan kaksi ja puoli litraa ammeeseen ja puoli litraa lasiin. Koska minua ei edelleenkään huvita kastaa varpaitani tummanpuhuvaan, erittäin humusrikkaalta suomalaiselta järvivedeltä näyttävään liemeen, kokeilen olutta ensin sisäisesti. Se voimakasta, hieman kitkerää ja hyvää. Tämä rohkaisee mieleni ja lojuttuani puoli tuntia lämpimässä olutkylvyssäni olo onkin ihmeen raikas. Ja, kas, kylpyhuone sen paremmin kuin minäkään emme haise ummehtuneelta oluelta!

Kylvyn jälkeen koko ihanuus on kuitenkin valutettava viemäristä hukkaan, sillä panimon johto ei suosittele – ymmärrettävistä syistä – oluella ryyditetyn kylpyveden juomista kylvyn jälkeen…