Lämmin olutkylpy ja kylmä kylpyolut samasta pullosta
Suomalainen versio: kylmä talvi-ilta, sauna ja sen päälle
kylmä olut. Saksalainen versio: kylmä talvi-ilta, lämmin
olutkylpy ja kylmä kylpyolut. Mitä? Kyllä, saksalaisten
olutrakkaus on kasvanut jo sellaisiin mittoihin, että he jopa kylpevät
siinä.
Tämän jokaisen oluenystävän talvi-iltojen unelman,
tuoksuvan ja ihoa hellivän olutkylvyn, jossa istuessaan voi siemailla
vaikkapa, no, olutta, on tehnyt mahdolliseksi perinteitä kunnioittava
luostaripanimo Neuzellen pikkukaupungissa, sata kilometriä Berliinistä
kaakkoon. Idea kylpyoluen valmistukseen syntyi puoliksi vahingossa: panimon
kamppaillessa olemassaolostaan saksojen yhdistymisen jälkeen panimon
johtaja antoi tv-haastattelun, jossa hän istui oluella täytetyssä
kylpyammeessa. Haastattelun jälkeen hän huomasi, että olutkylpy
ei itse asiassa tuntunutkaan hullummalta. Näin sai aikansa ikiaikaisten
reseptien pohjalta vuosien tuotekehittely, jonka tuloksena syntyi tumma
Badebier, kylpyolut, jota suositellaan myös juotavaksi.
Kapakasta kylpyolutta oli luultavasti turha lähteä etsimään
ja retki supermarketin hyllyjen väliin osoittautui sekin tuloksettomaksi.
Huolimatta siitä, että kyseessä on kaikkien Saksan lakien
mukaan tehty ehta alkoholia sisältävä olut, kylpyolutta
myydään yleensä vain apteekeissa, tai sitten sitä
voi tilata panimolta. Tilasin siis kolmen litran pullon, 22 euroa 50 senttiä,
ja parin päivän kuluttua ovikelloa soitti virnistelevä
postipoika. Paketista kuoriutui isoimman Suomessa myytävän shampanjapullon
kokoinen pullo, jonka etiketissä luki: alkuperäinen kylpyolut
– myös sisäiseen käyttöön. Pullon toisella
puolella kerrotaan oluessa kylpemisen historiasta – varsinkin keskiajalla
olutkylvyt olivat hunaja- ja yrttikylpyjen ohella varsin suosittuja. Neuzellen
kylpyoluen olennaisilla ainesosilla hiilihapolla, hiivalla ja humalalla
onkin todettu olevan positiivisia vaikutuksia myös ulkoisesti: hiilihappo
alentaa verenpainetta, hiiva parantaa ihosairaudet ja humala rauhoittaa
ihoa.
Pieni väristys kulkee silti selkärankaani pitkin, kun sulkeuduin
pullon kanssa kylpyhuoneeseen ja tajuan, että olen aikeissa upottaa
itseni olueen. Tunnetusti esimerkiksi vaatteille kaatuneen kaljan hajuhan
ei ole kovin miellyttävä – tuoksahtaisinko siis kylvyn
jälkeen siltä kuin olisin viettänyt oluthuuruisessa kapakassa
viimeiset kaksi viikkoa?? Tosin tietojeni mukaan tärkeä osa
tuotekehittelyä on ollut juuri se, miten saada aikaan luonnollinen
olutkylpy ilman oluen luonnollista, joskin joissakin tilanteissa luotaantyöntävää
ominaistuoksua…
Pullon mukana tulleessa kirjeessä kerrotaan, ettei oluen määrä
kylpyvedessä ole niin nöpönnuukaa, mutta yleisesti suositellaan
noin kahta tai kolmea litraa per amme. Päädyn kaatamaan kaksi
ja puoli litraa ammeeseen ja puoli litraa lasiin. Koska minua ei edelleenkään
huvita kastaa varpaitani tummanpuhuvaan, erittäin humusrikkaalta
suomalaiselta järvivedeltä näyttävään liemeen,
kokeilen olutta ensin sisäisesti. Se voimakasta, hieman kitkerää
ja hyvää. Tämä rohkaisee mieleni ja lojuttuani puoli
tuntia lämpimässä olutkylvyssäni olo onkin ihmeen
raikas. Ja, kas, kylpyhuone sen paremmin kuin minäkään
emme haise ummehtuneelta oluelta!
Kylvyn jälkeen koko ihanuus on kuitenkin valutettava viemäristä
hukkaan, sillä panimon johto ei suosittele – ymmärrettävistä
syistä – oluella ryyditetyn kylpyveden juomista kylvyn jälkeen…
|
